Riittakerttu Kaltiala on suomalainen nuorisopsykiatrian professori, ylilääkäri ja lääketieteen tohtori. Hänet tunnetaan pitkästä urastaan nuorten mielenterveyden, vaativan psykiatrisen hoidon ja oikeuspsykiatrian parissa.
Kaltiala on tutkinut myös nuorten väkivaltaista käyttäytymistä, psykiatrista pakkohoitoa ja sukupuoli-identiteetin kehitystä. Laajan asiantuntemuksensa ansiosta hän osallistuu aktiivisesti lääketieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Kuka Riittakerttu Kaltiala on?
Riittakerttu Kaltiala syntyi vuonna 1965 Alajärvellä. Hänen perheensä muutti myöhemmin ensin Ouluun ja sen jälkeen Tampereen seudulle. Kiinnostus lääketieteeseen heräsi jo lapsuudessa, ja hän päätti hakeutua lääkärin ammattiin nuorena.
Kaltialan tarkkaa syntymäpäivää tai nykyistä ikää ei ole vahvistettu avoimissa ammatillisissa lähteissä. Syntymävuoden perusteella hän täyttää 61 vuotta vuoden 2026 aikana. Hänen yksityiselämästään, puolisostaan tai lapsistaan ei ole saatavilla luotettavia julkisia tietoja.
Riittakerttu Kaltialan koulutus
Kaltiala valmistui lääkäriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1989. Vuonna 1995 hän väitteli lääketieteen tohtoriksi tutkimuksella, joka käsitteli vapaaehtoisesti ja tahdosta riippumatta hoidettujen psykoosipotilaiden kokemuksia.
Hän valmistui psykiatrian erikoislääkäriksi vuonna 1999 ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäriksi vuonna 2004. Oikeuspsykiatrian erikoislääkärin pätevyyden hän sai vuonna 2016. Lisäksi hän on yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja kolmen psykiatrisen alan dosentti.
Pitkä ura nuorisopsykiatriassa
Kaltiala on työskennellyt lähes koko uransa Tampereen alueella. Hän on toiminut Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professorina vuodesta 2009. Työhön kuuluu tutkimusta, opetusta ja tulevien psykiatrian asiantuntijoiden kouluttamista.
Kliinisessä työssään hän toimii Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän on ollut mukana kehittämässä suomalaisia nuorisopsykiatrisia palveluita ja johtanut toimintaa, jossa hoidetaan vakavasti oireilevia nuoria.
Työ vaativassa EVA-yksikössä
Yksi Kaltialan uran tärkeimmistä tehtävistä liittyy Taysin EVA-yksikköön. Kyseessä on valtakunnallinen tutkimus- ja hoitoyksikkö erityisen vaikeahoitoisille alaikäisille. Hän osallistui yksikön perustamiseen ja on toiminut sen ylilääkärinä 2000-luvun alusta lähtien.
EVA-yksikössä hoidetaan nuoria, joilla voi olla vaikeita mielenterveyden häiriöitä, väkivaltaista käyttäytymistä tai useita samanaikaisia ongelmia. Hoidossa huomioidaan nuoren kehitysvaihe, elämäntilanne ja yksilölliset tarpeet.
Riittakerttu Kaltiala tutkijana
Kaltialan tutkimustyö käsittelee erityisesti nuorten mielenterveyttä, aggressiivisuutta ja väkivaltaa. Hän on tutkinut myös psykiatristen palveluiden käyttöä, pakkohoitoa, rajoitustoimia, koulukiusaamista ja nuorten itsetuhoisia ajatuksia.
Hänen nimellään on satoja tieteellisiä ja ammatillisia julkaisuja. Kaltiala on kirjoittanut tutkimusartikkeleita, katsauksia, kirjojen lukuja ja asiantuntijaraportteja. Lisäksi hän on ohjannut useita väitöskirjoja ja osallistunut kansainvälisiin tutkimushankkeisiin.
Nuorten mielenterveys ja tavalliset tunteet
Kaltiala on puhunut julkisuudessa nuorten mielenterveyden haasteista. Hänen mukaansa vaikeat tunteet eivät aina tarkoita mielenterveyden häiriötä. Epävarmuus, pettymykset ja ajoittainen ahdistus voivat kuulua normaaliin nuoruuteen.
Vakavasti oireilevien nuorten on kuitenkin päästävä tutkimuksiin ja hoitoon ajoissa. Kaltiala korostaa turvallisen arjen, vanhempien tuen, koulun ja välittävien aikuisten merkitystä. Kaikkia yhteiskunnan ongelmia ei voida ratkaista vain lisäämällä erikoissairaanhoitoa.
Sosiaalisen median vaikutukset
Kaltiala on kiinnittänyt huomiota sosiaalisen median vaikutukseen nuorten hyvinvoinnissa. Jatkuva vertailu muihin voi lisätä tyytymättömyyttä, ahdistusta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Myös tunteiden jatkuva tarkkailu voi saada tavallisen alakuloisuuden näyttämään sairaudelta.
Hänen näkemyksensä mukaan aikuisilla on vastuu tukea nuorten tasapainoista kehitystä. Riittävä uni, kasvokkainen vuorovaikutus, liikunta ja selkeät rajat muodostavat tärkeän perustan mielenterveydelle.
Sukupuoli-identiteettiin liittyvä työ
Vuonna 2011 Kaltialan vastuulle tuli valtakunnallisesti keskitetty alaikäisten sukupuoli-identiteetin tutkimustoiminta Tampereella. Hän on tutkinut sukupuolidysforiaa, identiteetin kehitystä ja tutkimuksiin hakeutuvien nuorten mielenterveyttä.
Kaltiala on painottanut huolellisen ja yksilöllisen arvioinnin merkitystä. Hänen mukaansa sukupuoli-identiteetin erityisyys ei itsessään ole mielenterveyden häiriö. Nuorella voi silti olla masennusta, ahdistuneisuutta tai muita ongelmia, jotka tarvitsevat asianmukaista hoitoa.
Julkinen keskustelu hoidoista
Kaltiala kannattaa varovaista lähestymistapaa alaikäisten lääketieteellisiin sukupuolenkorjaushoitoihin. Hän on perustellut näkemystään nuoruusiän keskeneräisellä identiteettikehityksellä ja pitkäaikaista hoitotietoa koskevilla puutteilla.
Hänen näkemyksensä ovat saaneet sekä tukea että arvostelua. Osa asiantuntijoista pitää hänen lähestymistapaansa tutkimusnäyttöön perustuvana varovaisuutena. Toiset tutkijat ja järjestöt ovat puolestaan arvostelleet hänen tulkintojaan ja hoitolinjauksiaan.
Pikkutikka-palkinto
Riittakerttu Kaltiala sai arkkiatri Risto Pelkosen Pikkutikka-palkinnon maaliskuussa 2024. Palkinto myönnettiin hänen pitkäjänteisestä työstään vaativan nuorisopsykiatrian, tutkimuksen, opetuksen ja hoitopalveluiden kehittämisen hyväksi.
Tunnustuksessa huomioitiin myös hänen työnsä haavoittuvassa asemassa olevien nuorten parissa. Kaltialan laaja koulutus on auttanut häntä tarkastelemaan mielenterveyttä sekä lääketieteellisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Johtopäätös
Riittakerttu Kaltiala on yksi Suomen kokeneimmista nuorisopsykiatrian asiantuntijoista. Hänen työnsä kattaa vaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoidon, tutkimuksen, opetuksen ja nuorisopsykiatristen palveluiden kehittämisen.
Vaikka sukupuoli-identiteettiin liittyvät kannanotot ovat tuoneet hänelle paljon näkyvyyttä, hänen uransa on huomattavasti laajempi. Kaltialan keskeisenä tavoitteena on ollut ymmärtää nuorten kehitystä ja parantaa vakavasti oireilevien nuorten saamaa hoitoa.








Jätä kommentti